Seuraa Säästöpankkiryhmä

Tilastokeskuksen väestöennuste julkaistu – hyvinvointivaltion lujuuslaskelmat koetuksella

Blogikirjoitus   •   Marras 19, 2018 16:34 EET

Tilastokeskus on juuri julkaissut uuden väestöennusteen eli trendilaskelman Suomen väestön kehityksestä aina vuoteen 2070saakka. Sitä voi hyvällä syyllä pitää vuoden tärkeimpänä ennustejulkaisuna, sillä Suomen demografinen kehitys vaikuttaa ratkaisevasti talouden pitkän aikavälin kasvuedellytyksiin, julkisen talouden kestävyysvajeeseen sekä eläkejärjestelmän vakauteen. Mitä nopeammin väestö ikääntyy ja mitä enemmän työikäisten määrä vähenee, sitä vaikeampaa on ylläpitää edes kohtuullista talouskasvua ja rahoittaa kasvavia sote- ja eläkemenoja.

Hedelmällisyysluvun ennusteessa dramaattinen lasku

Uutta väestöennustetta oli ehditty jo odotella pelonsekaisin tuntein. Edellinen ennuste oli kolmen vuoden takaa. Sittemmin syntyvyyden lasku on jyrkentynyt ja luonnollinen väestönlisäys painunut negatiiviseksi eli kuolleita on jo enemmän kuin syntyneitä. Myöskään nettomaahanmuutto ei ole jatkunut aivan odotetulla tasolla. Vanhassa väestöennusteessa hedelmällisyysluvuksi (naisten elinaikanaan synnyttämä lapsimäärä) oletettiin 1,70 ja vuosittaiseksi nettomaahanmuutoksi 17 000 henkilöä.

Vuoden 2015 jälkeisen kehityksen valossa nämä molemmat oletukset vaikuttivat liian korkeilta. Oli odotettavissa, että uudessa ennusteessa sekä väestön ikääntyminen, että aktiiviväestön määrän supistuminen saavat lisävauhtia. Uudessa trendilaskelmassa tärkeintä oletusta eli hedelmällisyyslukua alennettiin yllättävänkin paljon. Kokonaishedelmällisyyden oletetaan nyt pysyvän tästä eteenpäin tasolla 1,45, mikä on dramaattisesti alhaisempi kuin edellisessä ennusteessa käytetty oletus. Myös oletusta vuosittaisesta nettomaahanmuutosta laskettiin hieman (nyt 15 000).

Viisi keskeistä nostoa väestöennusteesta

Uudesta väestöennusteesta voi päätellä, että hyvinvointivaltion ”lujuuslaskelmat” joutuvat tulevina vuosina kovalle koetukselle.

Käyn läpi muutamia keskeisiä havaintoja päivitetystä ennusteesta. Siihen nähden, että edellinen ennuste on vain kolmen vuoden takaa, osa väestöennusteen muutoksista on suorastaan järisyttävän suuria. Tämä alleviivaa väestön pitkän aikavälin ennustamiseen liittyvää epävarmuutta ja käytettyjen oletusten suurta merkitystä. Onkin hyvä muistaa, että nyt ennakoitu kehitys voi muuttua hyvin toisen näköiseksi, mikäli kokonaishedelmällisyydessä nähdään tulevaisuudessa nousukäänne.

1. Suomen väkiluku kääntyy laskuun

Vuoden 2015 väestöennusteen perusteella Suomen väkiluvun ennustettiin kasvavan vähintään vuoteen 2065 asti. Uuden ennusteen mukaan väkiluvun kasvu hidastuu aiemmin otaksuttua nopeammin ja väestön kokonaismäärä kääntyy laskuun jo 2035. Vuonna 2070 väkiluvun ennakoidaan olevan noin 150 tuhatta pienempi kuin nyt.

2. Työikäisten määrän kehitysnäkymä aiempaa synkempi – tuottavuuden kasvua tuettava

Ehkä kiinnostavin osa väestöennustetta on työikäisten määrän kehitysnäkymä, koska sillä on suora yhteys talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaaliin. Työikäisten osuuden kehitys vaikuttaa ratkaisevasti myös siihen, miten vankalla pohjalla hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on. Tilastokeskuksen edellinen ennuste lupaili 2030–40-luvuille työikäisten määrään selvää, joskin väliaikaista, elpymistä. Esimerkiksi nk. kestävyysvajeen hallinnan kannalta tämä pomppu olisi enemmän kuin tervetullut.

Valitettavasti uudessa ennusteessa syntyvyyden romahtaminen on johtamassa työikäisten määrän dramaattiseen laskuun, erityisesti 2040-luvulta alkaen. 2030–40-luvuille odotettu demografinen myötätuuli on nykytiedoin tyystin vaimenemassa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että työn tuottavuuden kasvuun on saatava lisää vauhtia. Koulutus- ja innovaatiopolitiikkaan on panostettava enemmän, sillä tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat avainasemassa uuden kilpailukykyisen, korkean tuottavuuden liiketoiminnan syntymisessä.

3. Lyhyellä aikavälillä tarve työllisyysasteen nousulle hieman aiempaa maltillisempi

Vaikka tuottavuuskehitystä onnistuttaisiinkin parantamaan, hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen sekä tuloerojen pysyminen kohtuullisina edellyttävät, että myös työllisten määrä suhteessa koko väestöön pysyy riittävän korkeana. Koska työikäisten suhteellinen osuus laskee, työikäisistä on saatava jatkossa entistä enemmän ”irti” eli työllisyysasteen tulisi tulevina vuosikymmeninä nousta selvästi nykyistä korkeammalle. Mikäli haluamme pitää työllisten osuuden koko väestöstä kutakuinkin nykytasollaan, työllisyysasteen on noustava asteittain lähelle 80 prosenttia.

Työllisyysasteen nousutarve on uuden ennusteen perusteella seuraavan 10–15 vuoden aikana hieman aiempaa käsitystä maltillisempi. Tämä johtuu siitä, että kokonaisväkiluvun kehitys alkaa jäädä edellisestä ennusteesta merkittävästi jälkeen jo 2020-luvulla, mutta työllisten määrän kehitys erkaantuu vanhasta ennusteesta toden teolla vasta viitisentoista vuotta myöhemmin. Työllisyysasteen nousutarve kuitenkin kiihtyy 2040-luvulta alkaen ja 2060-luvulla se jo ohittaa edellisen ennusteen mukaisen tavoitetason.

Tulevatkin hallitukset joutuvat siis nostamaan työllisyysasteen tavoitetasoa merkittävästi nykyistä ylemmäksi. 2020-luvulla nousutarve on hieman aiempaa käsitystä maltillisempi, joten talouspolitiikan agendalla on enemmän tilaa keskittyä myös tuottavuuskasvun tukemiseen.


4. Ikääntyvien osuuden kasvu tuo haasteita eläkejärjestelmälle ja talouspolitiikalle laajemminkin

Päivitetyn väestöennusteen mukaan eläkeikäisten (65+v.) määrän kehitys säilyy suunnilleen edellisen ennusteen tasolla, mutta työikäisten määrä laskee dramaattisesti, varsinkin 2040-luvulta alkaen. Tämä näkyy ns. vanhushuoltosuhteen odotettua voimakkaampana nousuna: tulevina vuosikymmeninä 65+-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisiin kasvaa ennakoitua jyrkemmin. On sanomattakin selvää, että moinen muutos on melkoinen haaste eläkejärjestelmän kestävyydelle ja tulee aiheuttamaan eläkemaksuihin korostuspaineita.

Näkymällä on laajemminkin heijastusvaikutuksia talouspolitiikan liikkumavaraan. Suomen kokonaisveroaste on jo muutenkin varsin korkea ja talouden aktiviteetin suojelemiseksi sen ei saisi antaa enää merkittävästi nousta. Jos pakollisia sosiaalivakuutusmaksuja joudutaan kuitenkin nostamaan, muuta veronkorotusvaraa ei käytännössä juuri ole. Kestävyysvajeen umpeen kurominen on siis tehtävä pääsääntöisesti muilla toimenpiteillä.


5. Kokonaishuoltosuhteen väliaikaisen paranemisen ei saa antaa hämätä – huoltosuhde heikkenee myöhemmin entistä dramaattisemmin

Kokonaishuoltosuhde, jossa verrataan lasten (0–14 v.) ja ikääntyneiden (65+ v.) yhteismäärää työikäisiin, nousee uudessa ennusteessa aiempaa ennustetta hitaammin, koska matalan syntyvyyden vuoksi huollettavia lapsia on odotettua vähemmän. Huoltosuhteen ennakoitua vaimeampi nousu saattaa hieman helpottaa laskennallista kestävyysvajetta 2020-luvulla. Valitettavasti pitkän aikavälin näkymä kuitenkin vaikeutuu, koska pienentyneet lapsi-ikäluokat supistavat 2030-luvun lopulta alkaen myös työikäisten määrää ja kokonaishuoltosuhteen nousu alkaa voimakkaasti kiihtyä.Näkymä Suomen väestön kehityksestä on Tilastokeskuksen uuden ennusteen mukaan siis merkittävästi muuttunut. Hyvinvointipalvelujen ja -etuuksien rahoituspohjan kestävyys on entistä voimallisemmin koetuksella. Tasaisesti nousevan työllisyysasteen lisäksi tarvitsemme pitkäjänteistä panostusta koulutukseen ja tutkimukseen, jotta tuottavuuskasvu vauhdittuisi. Entistä tärkeämpää on myös pohtia keinoja, miten työperäistä maahanmuuttoa voitaisiin aiempaa tehokkaammin edistää.

Timo Vesala on valtiotieteiden tohtori ja Säästöpankkiryhmän pääekonomisti. Vesala kommentoi aktiivisesti talouden teemoja sekä sosiaalisessa mediassa, blogikirjoituksissa että tiedotteissa.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti

By submitting the comment you agree that your personal data will be processed according to Mynewsdesk's <a href="https://uutishuone.saastopankki.fi/fi/about/terms-and-conditions/privacy_policy">Privacy Policy</a>.